Moon and rocks

Moon and rocks, originally uploaded by Juha Halmu.

Tuossapa talven kuvausta. Lumettomilla pimeillä elämänhangilla kuljemme kuun ohi jonossa. Kuu on kuin joulukertomuksien johtotähti, joka johtaa nuo kolme tietäjää minne heidän pitääkin mennä: jonkun seimeen, töihin toimistoon tai sairaalaan.

Olen tänään polttamatta, huomisesta en tiedä. Minua vaivaa kovasti, että kahta harjoittelua on leimannut vahvasti ei Rioja Tinto, vaan Rhino, joka myös hengitysteitä kilvoittelevana viruksena tunnetaan. Tai joku muu niistä parista sadasta ja luultavimmin useampi kerrallaan.

Ongelmaahan ei olisi, jos sairastuisi kunnolla ja jäisi lepäämään sairauden pois. Vaan ongelma tulee, että on puolikipeä ja painaa menemään – kunnes pää toimii huonommin ja huonommin ja kaikkeen sekoittuu sekoittuneen pään ajatus muistisairauksista ja erilaisista syövistä ja että väsymys on syväää, totaalista masennusta, johon ei teoa edes niihin tarkoitetut lääkkeet (totaalista, todellakin).

Elämä on kärsimystä, kärsimys johtuu elämänjanosta. Niinpa. Elämänjano kasvaa kun kipu lisääntyy, sitä kutsutaan ahdistukseksi. Ja ahdistus vie voimia ja yöunia yhdessä voimia riipivän viruksen kanssa.

Kamalinta on tietenkin että kukaan ei ymmärrä; ei itse, ei toiset. Ja päähän kaivautuu yksinäisyyden ja epätoivon loiset. Sitä vaan katsoo pystyssä päin kuin kaikki valuu sormien välitse. No, oppimisen aika on täällä: Katoavaista on maine kunnia.

Parempi siis keskittyä olenaiseen, kun klovni nauraa tikkaiden alla. Parempi keskittyä vaikka kuvaan, ja jos jonakin päivänä, vähemmän luupäisenä, saisi voitettua pelon ja jäätyä lepäämään. Sillä Herra koettelee, mutta ei hylkää.