Devaamisieni historia

Tällä otsikolla täytyy saada joku palkinto. No, ei ole pakko.

Minähän siis olen ns. vanha pieru. Ja siltä näytänkin ellen muista ajaa partaa. Oikeasti minusta piti tulla näyttelijä ja sitten piti tulla runoilija. Tai kirjoittaja ja toimittaja jne. Minä tykkäsin väsätä tietokoneilla, ehkä enempi rakennella ja tietenkin korjata koska kyseessä oli alkualkujen wintous.

Olin ehkä vielä vähän näyttelemisen maailmassa kun jotenkin ohjauduin ohjelmoinnin puolelle. Itseasiassa sikäli hakeuduinkin, koska ajattelin että se kehittää juuri niitä ominaisuuksia joita minulla ei ole ja mitä tarvitsen hengittämiseen. Pohdin syvällisesti, taitelilijan intensiteetillä lausetta “if - else”. Makustelin sitä ja taisin jopa kirjoittaa paperille tämän ihmeellisen salaisen kaavan.

Avoimessa yliopistossa ihmettelin muun muassa rakenteellisten kuvauskielien ominaisuuksia. Se oli aikaa jolloin oli XHTML. Ja Strict. Uh. Kovaa kamaa. Ei mitään HTML 4 -sotkua joissa kirjoitettiin tagit ISOLLA. Ja siitä sai dynaamista XSL -kielen avulla. Nih. Kirjoitettiin valideja XML-tidostoja ja sitten tuo ihmeellinen kirjasto muunsi sen if-else salakielelle. Oli myös SQL jota opetettiin epäintuitiivisesti ja mihinkään järkevään soveltumattomilla työkaluilla.

Ai niin se tunne kun se mitä ihmettä olitkaan tehnyt jota kutsuttiin www-sivuiksi oli VALIDIA. Ja sen kunniaksi laitettiin linkki kuvan kanssa validaattoriin josta jokainen pääsi varmistamaan että kyllä: tämän tehnyt on toden totta tehnyt validia koodia. Tai rakenteellista kuvauskieltä. Hmm. nyt tuli mieleen etten koskaan tainnut tehdä kuitenkaan www-sivuja interneettiin käyttäen xsl-kääntäjää. Siihen taisi olla syynsä.

Mutta mikäs olikaan se jolla sai upotettua html-tiedostoja toisiinsa? SSI? Sever Side Includes. Oh, se oli hetken hienoa. Tosin kun tuossa hain interneetistä tietoa eli googlailin niin melkein aina samalla mainittiin PHP. No parempi jatkaa sillä suoraan tarinaa.

PHP4. Sillä oli hieno fanikuntansa ja fanituotteensa. Juuri sellaisia jotka upposi teiniin. Ja pääasia että tiedostot upposivat toisiinsa ja sai vähennettyä boilerplatea kun Dreamweaver oli kuitenkin niin kallis. Ja toki ankea. Kyllähän sitä tuli kaikkia muitakin kokeiltua paitsi ASP:ia. Tai ehkä sitäkin tuli kokeiltua mutta olin valinnut tieni ja rikkaaksi en halunnut. Ja yhdessä firmassa Velocitya koska se oli oikea firma ja siellä käytettiin javaa. Minua ei tietenkään päästetty lähellekään servereitä, joten aitona html-apinana kirjoitin html-koodin paperiin ja siitä aidot koodaajat siirsivät sen serverille.

Mutta PHP oli kivaa kun oli melko ihan sama miten sitä kirjoitti. Toki tietoturvallisuus oli myös mukana. Tietokantana MySQL kun jo siihen aikaan aidot koodarit käyttivät Postgresqlia. Ja minäkin kovasti halusin. Sitten sitä tehtiin www-sivuja. Yhteys suoraan serverille ja töihin. Välillä joku kopio koneelle. Phososhopilla tehtiin leiska, leikattiin se kappaleiksi ja kootiin tauluilla koska se oli ainut joka suurinpiirtein toimi.

IE eli Internet Exploder ei kunnioittanut mitään validaatioita koska sen oli insinöörit rakentaneet insinööreille jotka halusivat tehdä intranetteja. Mutta Netscape Navigator. Tosin FrontPage oli melkein hyvä jos meni silloiselle www-sivujen teko kurssille ja siellä käytettiin sitä. Netscapessakin taisi olla joku sivujenrakennusjuttu?

Mutta joo. Toiset käytti notepadia. Toiset plussia siinä. Itse löysin jonkun hyvän php-editorin jonka nimeä en muista. Taisin ainakin käyttää TextMatea kuitenkin jossain vaiheessa. Missä vaiheessa Sublimetext tuli, en muista.

No, tämä oli lyhyt sekava muistelo, pitäisi dellata mutta menköön. Pitää viedä koira ulos.