Yleisökysymyksiä

Aloitankin tälläisen uuden palstan, koska sosiaalisessa mediassa tuli minulle kysymys ja merkit ei siellä ihan riitä.

Ai niin tähän väliin huomautus edelliseen, että aiemmat kirjautumisongelmat saattoivat riippua myös siitä, että unohdin laittaa kirjautumisessa käyttäjänimen. Se kun yleensä on tullut automaattisesti ja siinä on se teksti jo valmiina. Ehkä en voi olla varma, paitsi siitä että ilman käyttäjätunnusta ei pääse sisään. nolo

Niko kysyy:

“Kerro näppäimistön käytöstä. Tietokoneen käyttäminen näppiksellä olisi mukavaa, mutta tällaista hiiren kliksutteluahan tämä nykyisin on.”

Näppäimistön käytössä ultimate goalhan on VIM. Heh. SIellä en ole, lähelläkään. On mentävä luonnollista kautta eli lisättävä näppäimistön käyttöä missä pystyy.

Väkisimmin tähän pääsee kun alkaa käyttää jotain i3 pohjaista tai tyyppistä tiled-window desktoppia, joista kaunein vaihtoehto on Hyprland. Tai siis tarkoitan perusasetuksia. Toki kaikista saa kaunista jo pelkästään kauniilla taustakuvalla. Näissä perusajatuksena on että hiiri ei toimi (vaikka sen toki saa toimimaan) ja ensimmäinen jonka avaat on pääte näppäinkomennolla. Eli se mustapohjainen laatikko johon voi kirjoittaa komentoja tai mitä haluaa.

Miksi sitten erillinen DE eli desktop? Kun asensin Fedoran macbook prohoni, siihen tuli ensiksi uusi Gnome työpöytä. Olen yleensä tykännyt Gnomesta kun siihen saa lisäosia, mutta nyt en ole Extensioneita ehtinyt etsiä (muuttivat sydeemiä), joista yksi on Pop OS!:ista tuttu Tiled. Kun yritin alkaa tehdä asioita, en osannut, kun ei ollut mitään kivoja tuttuja näppäinkomentoja - jotka kieltämättä tuntuvat ylellisyydeltä. Ja kun yritin niitä etsiä, niin huomasin ettei mitään varsinaista keskitettyä järjestelmää ollut. Ilman hiirtä oli tylsää ja macbookin käyttö hiirellä on tylsää (vaikka käytäkin, tunnustan, aika paljon hiirtä, en minä sitä). Macbookissa kun on maailmankaikkeuden ensimmäinen toimiva ja nykyisistä IRL toimivin trackpad. Sikäli ei ihan hiirijuttu, mutta kiva juttu.

Itsellä on tässä pääkoneena mac mini, joten hiiri on käytössä. Ei trackpadia. Hiiren käyttö isoilla näytöillä on sitä paitsi hankalampaa kun pitää pikkuisen siimahännän juosta pidempiä matkoja. Pitää liikuttaa ja kohdistaa. Klikata, raahata, vetää ja niin edelleen.

Taisinkin antaa vastauksen jo tuolla alussa. Se on vähän sama mikä toimii addiktioihin ja myös mielen terävyyden sairauksiin. Ei voi vaan ottaa jotain pois tuomatta jotain tilalle. Jos keskustalainen jättää sikapihvin pois eikä saa mitään tilalle, niin siitähän seurauksena on vain elävä sika ja kuollut keskustalainen. Ei sekään ole oikein. Paitsi jos on sika. Tai ei keskustalaisessa mitään vikaa ole, ellei hän ole kaappinatsi eli persu. Väärinymmärtäjille tarkennukseksi että en toivo persulle hengen lähtöä, ainoastaan natsin kuolemaa persusta. Mutta summa summaarum. On hyvä lisätä niin vihanneksia kuin näppäinoikoteitä elämäänsä.

Tietokoneen käytössä eniten käytettyjä toimintoja yleensä on ohjelman avaaminen. Siitä on hyvä lähteä. Tylsää on hiirellä sohottaa piilotettua menua avautuvaksi ja sieltä klikata sitä World Wide Webin selailuohjelmaa. Sen saa helpoiten auki joko ihan omalla näppäinkomennollaan - tai sitten monipuolisemmassa käytössä jopa näppärämpää näppäinkomennolla avautuvaa apuohjelmaa joka ensimmäisestä kirjaimesta tuo jo sinulle oikean ehdotuksen ja enteriä klikauttamalla haluttu ohjelma avautuu.

MacOS:issa perustoiminnallisuuden kohtuullisesti hoitaa Spotlight. Wintous maailmassa en muista käyttäneeni vastaavaa vaikka toki sellainen/sellaisia sinne varmasti löytyy. Wintous on alunperin tehty hiirikäyttöön. Macissä on enemmän terminaalimahdollisuuksia ja historiallisesti kamalia hiiriä että luonnovalinta on ohjautunut näppäinoikoteihin ja trackpadin hienosti edenneeseen evoluutioon. Toki siihen on auttanut yksi rauta, yksi kansa… ei kun käyttöjärjestelmä.

Wintous on perusajatukseltaan purkkakokoelma joka on palkinnut sen peruskäytön hallinnan omaavan guru-statuksella ja balmerin testosteroni-hiki-autuudella. Been there done that. Uusimpana purkkana on siihen liitetty Linux, että siitä saataisi hyödyllinen muuhun kuin pelaamiseen. Ei, en ole Apple faniboy. Olen Unix faniboy macin sleekeydellä. No, oikeasti olen ihan normi henkilökohtaisen tietokoneen peruskäyttäjä, omassa blogissa saa hehkuttaa ja mahdollisissa työpaikoissa tehdään sillä millä käsketään.

Ohjelman avaajia, mikä lieneekään…

Claude:

Sovelluskäynnistimet

Tätä toiminnallisuutta kutsutaan yleensä sovelluskäynnistimeksi (application launcher) tai hakutoiminnoksi (search utility). MacOS:n Spotlight on juuri tällainen työkalu, joka mahdollistaa nopean tiedostojen, sovellusten, yhteystietojen ja muun sisällön etsimisen tietokoneelta.

Muita vastaavia työkaluja ovat esimerkiksi:

• Windowsissa: Windows Search ja Windows+R -pikahaku
• Linuxissa: erilaisia vaihtoehtoja kuten Albert, Ulauncher, Synapse tai GNOME Do
• Alfred: MacOS:lle kehitetty tehokkaampi vaihtoehto Spotlightille

Nämä työkalut ovat keskeinen osa modernien käyttöjärjestelmien käyttöliittymää ja tehostavat tietokoneen käyttöä merkittävästi.

No tuossa Älyohjelman tiivistys. Mainita kannattaa myös Raycast jolla saa sitten toiminnallisuuksia ripeästi ja runsaasti ilmaiseksi ja maksullisesti. Itsellä taitaa olla myös Alfredin lisenssi, mutta jäänyt käyttämättä. Ihan hyvä muistutus oli nuo Linuxin etsimet kun niitä eilen pohdin. Itse olen tässä uudessa mac minissä jäänyt käyttämään Spotlightia, joka ei ole täydellinen mutta on nyt ajanut asiansa. Jos turhaudun, niin sitten vaihtuu.

Aasinsiltana voisi mainita että Raycast hoitaa myös tiled-ikkunoinnin pikanäppäimet. Itse olen tottunut macissa Magnet -ohjelmaan. Toki Raycast tehokäyttäjänä voisin olla onnellisempi ihminen, mutta ajatuksena on ollut että lahoon päähäni ja sekoileviin sormiini ei tulisi uusia ohjelma-keskeisiä toimintoja jotka sekoittaisivat sormiani siirtyessä toisiin koneisiin tai käyttöjärjestelmiin. Ja oikeasti näin työttömänä päiväni ovat hirmuisen kiireisiä kaikkinaisissa prograstinaatio toiminnoissa, joten aika on kortilla mihinkään järkevään.

Niin Tiled ovat se toiminto, jolla esim näppäinkomennolla ohjelma siirtyy haluttuun paikkaan näytöllä. Tämä on yksi kätevimmistä toiminnoista joilla saa vähennettyä muutaman klikkauksen (taisi olla että wintoussissa oli ihan toimiva systeemi tälle mucho ennen macossia ja nykysinkin macossissa tarvitaan erillinen ohjelma sen järkevään toimimiseen). Tiled on siis ihan olennainen toiminto heti ohjelman avaamisen jälkeen. Siksi siihen on kehittynyt ihan omia työpöytäjärjestelmiä että sitä voisi tehdä helpommin. Oikeastaan ehkä vähän sekoitan kahta eri asiaa. On eri asia että on näppäinkomentoja jotka siirtelevät ikkunoita eri paikkaan kuin että on toiminnallisuus joka avaa ikkunoita eri kohtiin työpöydällä PLUS ne näppäinkomennot.

Nämä tiled-pohjaiset työpöytäohjelmat ovat hyvin kevyitä (plus muokattavuus) ja alunperin ne olivat mainioita juuri jos oli eri päätteitä auki ja niiden välillä hyppäämällä pystyi ja pystyy olemaan hyvinkin tehokas ja nopea - varsinkin koodaamisessa jos siihen lisää vielä pääte-pohjaiset editorit kuten vi, vim ja neovim. Ja kaikista saa halutessaan vielä hyvin kauniita.

Pääte on melko synonyymi pääte-emulaattorille. En tästä nyt syvemmin. Esimerkkinä iterm ja tmux. Hyvin yksinkertaistettuna. Tmux päättessä voi itsessään (sisällä) avata useita eri päätteitä ja prosesseja, antaa prosessien hoitua taustalla, availla ja sulkea ja kulkea päätteiden välillä kätevästi juuri näppäinkomennoilla. Puhumattakaan sitten vim:in omista näppäinkomennoista joilla pro henkilö (en minä) voi liikkua hyvinkin tehokkaasti koodin sisällä. Lisäksi vim iin tai neovim iin (pikainen maininta emacs ille tässä) saa lisäosia että siitä saa - kauniin - ja tehokkaan koodauskokoonpanon jota kutsutaan jo IDE:ksi poislukien siis pelkäksi tekstieditoriksi mielletyt toiminnallisuudet kuten esim vim tai emacs perustoiminnoiltaan ovat. Tai köh nano, jota tunnusta itse käyttäväni kun serverillä liikuskelen. Niin pieniä hommani ovat.

Pääte-emulaattoriin voi valita mikä pääteohjelma siihen avautuu. Toiset tehokäyttäjät avaavat iTermiin (hetkinen, saiko itermiä muuhun kuin macossiin?), voi avat tmuxin ja olla pro, tmuxiin voi muistaakseni avata mitä haluaa. Toki näitä on erilaisia ja toiset toiminnallisuuksiltaan monipuolisempia kuin toiset. Ja tosiin voi lisätä erilaisia toiminnallisuuksia. Esimerkiksi Fish on valmiina hyvin käyttökelpoinen ja toimintoinaan muistaa mitä käskyjä olet aiemmin kirjoittanut joten se on hyvä out of the box. Tosin itse en sitä ole käyttänyt kun siinä ainakin ennen oli eri syntaksi kuin bashilla eli kaikki komennot eivät toimineet. Tosin se voi olla asennettuna ja päätteessä sitten kutsuu sitä ja sitten vaan kovaa menoa. Käskyjä muistava pääte-emulaattori on kätevä esimerkiksi jos pitää käväistä suorittamassa joku käsky rimpsu serveillä vaikka sudo apt update && sudo apt full-upgrade -y niin kun aloitat kirjoittaa että sudo a niin se jo muistaa tuon litanian ja täyttää sen valittavaksi.

ITerm eli iTerm2 on hyvin monipuolinen ohjelma macosille. Siihen saa nykyjään tekoälynkin mukaan tekemään… jotain. Mutta siinä on näppärä ominaisuus että sen saa avautumaan näppäinkomennoilla vaikka näytön päältä tai sivusta. Itsellä se avautuu oikealta ja menee sinne piiloon. iTermissä minulla avautuu zsh -pääte joka on vakio macossissa. Siinä käytän lisäohjelmaa Starship jonka voi asentaa komentorimpsulla ja toisella komentorimsulla siihen saa kauniin valmiin teeman. Näitä voi sitten muokata halutessaan. Yhtenä tai kolmantena päätemulaattorina tulee asennettua Kitty joka on perustuksiltaan ihan perus, mutta teetin siihen Clauden avulla kauniin laventeli-pohjaisen värimaailman.

Menenpä nyt kerrankin asiasta vähän sivuun ja suosittelen jonkintasoista .dotfiles toiminnallisuuden käyttöä. Eli että on yhdessä paikassa päätteiden ja yleisemmin käyttämiensä ohjelmien konfiguraatiot - ja näppäinoikotiet - jolloin niitä voi säilöä esimerkiksi githubissa tai vaikka usb-tikulla ja ottaa sieltä käyttöön tarvittaessa. Sitä olen kokeillut, vaikka laiskana en ole sitä ylläpitänyt.

Mutta itse alkuperäiseen kysymykseen. Näppäinoikoteitä on paljon ja ohjelmia on paljon joissa on omia näppäinoikoteitä. Sitten on vielä näitä näppäimistön asetteluja. Ja eri kokoisia näppäimistöjä jotka pienetessään rajoittavat toimintaa. Itsekin piti hankkia maciin täysikokoinen näppäimistö ja moni kaunis 60% näppäimistö on jäänyt vähemmälle tai suorastaan käyttämättä kun puuttuu tärkeitä nappeja. Kuinka paljon käyttää eri koneita vai onko oma pysyvä setuppi, on kysymyksiä joita on hyvä selvittää. Yksi juutuubi koodaaja kertoi palaneensa pelkän bashin käyttöön (tai tehokäyttöön) kun se löytyy joka linux-koneesta. Asensi sen siis mäkkiinsäkin. Tällä tavalla hän minimoi häiriöitä siirtyessä eri unix-pohjaisiin työpisteisiin. No tuo oli oikeastaan unix -käskyjen tasolla. Toiset siirtyy NixOS:iin kun se toimii ristiin eri käyttöjärjestelmien välillä. Jos siis pitää asennella samankaltaista uudelleen ja uudelleen. Mäkkien välillä riittää hyvinkin Brew ohjelmatasolla ja toki jos on tuunannut, niin sitten dotfilet jotenkin säilöttynä, että ne saa takaisin helposti. Toki mäkissä on eroa että siiryykö intel koneista m-koneisiin ja säilyttääkö ohjelmia ulkoisesti vai perusssd:llään. Mutta jos on merkannut ohjeet itselleen johonkin ylös ja muistaa missä ne ohjeet on niin ei mene kauan kun muutoksen tekee - varsinkin jos osaa käyttää find-replace toimintoja ja aiheen mukaisesti vielä näppäimistöltä ei siis valikosta. Minä en osaa. Apuohjelma taisi olla nimeltään ´sed´.

Eli lähtee liikkeelle ohjelmien avaamisesta ja näytölle asettelemisesta. Sitten tutustuu ohjelmaan jolla tekee asioita. Miten copy paste toimii eri käyttöjärjestelmissä. Yleensä tiedostojen avaamisen ja sulkeutumisen toimii ohjelmissa samalla lailla. Mitä toimintoja käyttää eniten? Laitan selkeyden vuoksi - myös itselleni muistiin - Clauden vastauksen:

Näppäinoikoteiden siirtäminen tietokoneesta toiseen

macOS-näppäinoikotiet

macOS:ssa on kaksi päätapaa siirtää näppäinoikotiet:

1. Sisäänrakennetut järjestelmän näppäinoikotiet:

   • Järjestelmäasetukset Näppäimistö Näppäinoikotiet
   • Nämä tallennetaan plist-tiedostoihin, erityisesti: ~/Library/Preferences/com.apple.symbolichotkeys.plist
   • Voit kopioida tämän tiedoston suoraan uudelle koneelle

2. Kolmannen osapuolen sovellukset:

   • Karabiner-Elements: Tehokas työkalu näppäimistön mukauttamiseen, asetukset tallennetaan JSON-tiedostoina
   • BetterTouchTool: Monipuolinen sovellus, joka mahdollistaa näppäinoikoteiden ja eleiden määrittämisen, voit viedä asetukset ja tuoda ne toiseen koneeseen
   • Keyboard Maestro: Kehittynyt makro-ohjelma, joka tukee myös asetusten vientiä ja tuontia

Windows-näppäinoikotiet

Windowsissa:

1. Sisäänrakennetut järjestelmän näppäinoikotiet:

   • Vaikeampi siirtää suoraan, koska ne tallennetaan rekisteriin
   • Voit luoda rekisterin vienti-/tuontikomentosarjan

2. Suositeltavat ohjelmat:

   • AutoHotkey: Tehokas skriptauskieli näppäimistön mukauttamiseen, skriptit voi helposti siirtää koneesta toiseen
   • Microsoft PowerToys: Sisältää Keyboard Manager -työkalun näppäinoikoteiden mukauttamiseen, asetukset voidaan tallentaa ja siirtää
   • SharpKeys: Yksinkertaisempi työkalu näppäimistön mukauttamiseen

Sovelluskohtaiset näppäinoikotiet voidaan yleensä viedä ja tuoda suoraan kyseisten sovellusten sisällä (esim. Photoshop, Visual Studio).

Suositukset

• macOS: BetterTouchTool tai Keyboard Maestro kattavaa ratkaisua varten
• Windows: AutoHotkey (tehokas mutta vaatii opettelua) tai PowerToys (helppokäyttöisempi)